Lyhyt johdatus valaistumiseen

Minulta toivottiin tarkempaa esittelyä kuvausolosuhteistani ja tässä se nyt tulee.
Laitan mukaan linkkejä tuotteiden osalta jos joku innostuu näitä hankkimaan.

Toiminnan ydin on valoteltta/tuotekuvausteltta eli lightbox. Omani tilasin verkkokauppa.comista ja postikuluineen teltan hinnaksi tuli n. 65€. Boksin koko on 40x40x40cm ja mukana tuli valkoisen lisäksi sininen taustakangas.

Valotelttoja ilman lisähärpäkkeitä saa  ostaa tosi edullisesti esim. ebaysta mutta minulla oli tietenkin kiire saada omani enkä jaksanut odottaa. Näppärä askartelee boksin myös itse pahvilaatikosta ja vaikka konttoripaperista.

Teltan mukana tuli myös kamerajalusta sekä kaksi pientä spottivaloa mutta nämä ovat sittemmin poistuneet käytöstäni, tai jalustaa en itse asiassa ole käyttänyt kertaakaan. Se ei mahdu tuohon tilaan ja minulla oli jo omasta takaa useampi jalusta.
Valaisimet olivat varsin kiikkerät ja onnistuinkin nopeasti kaatamaan niistä toisen jolloin mukana tullut polttimo meni rikki. Näiden polttimoiden värilämpötila oli 3200K (tarkempaa tietoa kelvinin asteikosta täällä) kun tavallisen hehkulampun on n. 2800K ja päivänvalon 5500K.

Lampun rikkoutumisen jälkeen osoittautui sangen mahdottomaksi tehtäväksi löytää samalla kannalla (GU10) olevaa yli 3000K lamppua tilalle. Niinpä otin Emman vinkistä vaarin ja hankin Prismasta kaksi tavallisella, isolla hehkulamppukannalla (E27) olevaa päivänvalolamppua (á n. 7€) ja niiden kavereiksi Ikeasta kaksi halvinta mahdollista valaisinta (á 9,90€). Bonuksena sain täten vielä mahdollisuuden suunnata valon boksiin yläpuolelta. Lamppujen värilämpötila on 6400K eli ne tuottavat jo melko kylmää valoa.

Teltan päällä näkyy sininen taustakangas.

Kuvausapuvälineinä käytän pieniä valkoisia pahvilaatikoita ja kynsiä ilman lakkapulloa kuvatessa vanhasta seinäkalenterista leikattua heijastamatonta pahvia. 

Värilämpötilan merkitystä valokuvauksessa ei voi kylliksi korostaa. Kesällä kuvasin ulkona ja päiväsaikaan auringossa tai puolivarjossa saa onnistuneita kuvia mutta jo ilta-aurinko muuttaa kuvausolosuhteet haastaviksi. Kuvat ovat kyllä kauniita, pehmeän ja lämpimän sävyisiä mutta jos tarkoitus on kuvata kynsilakan sävyä mahdollisimman totuudenmukaisena, se on varsin mahdotonta.

Haluan itse päästä kuvien osalta mahdollisimman vähällä jälkikäsittelyllä ja vaikka minulla onkin ammattikäyttöön tarkoitetut ohjelmat, välttelen mielelläni niiden käyttöä silkkaa laiskuuttani. En myöskään halua tehdä kivasta harrastuksesta liian teknistä -vaikka tämän lukija voi muuta ajatellakin:)

Niinpä tulisi pyrkiä siihen, että olosuhteet ovat mahdollisimman suotuisat ja pystyisin tuottamaan kuvia, jotka olisivat sellaisenaan käyttökelpoisia. Näiden järjestelyiden jälkeen olen erittäin tyytyväinen puitteisiin. Ehkä kesä taas houkuttelee ulos kuvaamaan mutta siihen on taas kuukausia ja pitkä, pimeä talvi välissä.

Moni on myös kysynyt kamerastani. Se on lähes halvin mahdollinen marketista saatava pokkari, Nikon Coolpix L25 ja maksoi kai 69€. Käytän kameran makrokuvausohjelmaa ja kuvat otan aina ilman salamaa. Aika moni kuva on sutta ja sekundaa, pientä kameraa on hankala pitää vakaana ja tarkennus ei ole huippuluokkaa mutta ottamalla riittävän määrän kuvia löytyy joukosta ne 3-4 julkaisukelpoista. Yleensä otan 20-40 kuvaa per postaus.

Omistan myös Canonin järjestelmäkameran, miksi en kuvaisi sillä? No, jo siitäkin syystä että pelkkä runko ja perusputki painavat 1,5kg. Ilman jalustaa käytössä on vain yksi käsi ja kaiken lisäksi se on minulla ollut jo viikoja vasen joka on huonompi käteni. Isoa jalustaa en saa tungettua tuohon tilaan ilman, että se olisi koko ajan tiellä ja kaatumisvaarassa. Olen jo rikkonut yhden kameran kynsikuvaustouhuissa ja se saa riittää:)

Voi olla, että tämä kaikki menee jo hieman hifistelyn puolelle. Bf pyöritteli eilen silmiään systeemeilleni ja kysyi "ja tossa sä sitte kuvaat kynsilakkoja?" Kyllä vaan, muru:)

Koko homman clue onkin siinä, että tämä on harrastus. Harrastus saa olla erikoinen ja outo, pääasia, että se tuottaa mielihyvää. Tämä näpertely on minun juttuni, minun omaa aikaani joka ei ole keneltäkään pois. Se on aina saatavilla eikä vaadi erikseen lähtemistä mihinkään. Se ei ole riippuvainen säästä tai viikonpäivästä saati muista ihmisistä.

Kun minulla on ylimääräistä aikaa, en avaa telkkaria tai tartu sukankutimeen.
Minä pakenen omaan pikku kynsilakkaihmemaahani. Luultavasti joku tai aika monikin siellä ruudun toisella puolella ymmärtää kyllä - ja muiden ei tarvitsekaan:)